perjantai 5. kesäkuuta 2015

Olipa kerran...


Pihapuu kylpi aamuauringon lämpimissä säteissä, kun Missis Böördi ja Mistö Böördi kiivaasti sirkuttaen puolustivat omia näkemyksiään asiasta. Missis Böördi halusi, että talo maalataan kaunispintaisella pellavaöljymaalilla ja ihan ohjeiden mukaan, ohuesti sivellen, kahteen kertaan. Mistö Böördi sen sijaan halusi päästä hieman helpommalla, ihan vain kertamaalauksella, paksulla ja peittävällä petrooliöljymaalilla.

No, arvasihan sen, että jonkinmoinen kina siitä tulee. Kaipa sitä joskus saa nahinaa aikaiseksi vähemmästäkin. Ei se ollutkaan niin helppoa, kun yhdessä piti päättää, millä maalilla talot maalataan. Onneksi sentään yhdestä asiasta olivat samaa mieltä. Keltaista sen pitää olla.

Auringon laskiessa kirsikkapuussa asusteleva naapurin Tirppa puuttui vihdoin asiaan. Miksipä suotta kinata moisesta, kun molemmat voivat maalata paritalonsa puolikkaat ihan niin kuin parhaaksi näkevät. Eipä noissa maaleissa ulkonäöllisesti niin hurjasti eroa ole, pientä kiiltoeroa vaan.


Viisaan naapurin Tirpan ehdotus olikin varsin oiva. Seuraavana aamuna Böördit aloittivat maalausurakkansa sulat sovussa. Ennen maalaustyöhön ryhtymistä Böördit tekivät tarvittavat pohjatyöt. Koska talojen puupinta oli kaunista ja sileää, ihan uutta kerrassaan, piti puun pintaa karhentaa hiomalla. Hiontapölyn puhdistus tehtiinkin Böördimäisellä tyylillä, vauhdikkaita ohilentoja suorittaen.




 Sitten kaikki olikin valmista pohjamaalusta varten. Missis Böördin ihmetellessä pohjamaalin käyttötarkoitusta, Mistö Böördi ylväänä esitteli tietämystään. Pohjamaalilla parannettaisiin pintamaalin tarttuvuutta ja kaiken lisäksi siinä olisi sellaista pohjustetta mukana, joka estäisi tummien pisteiden ilmestymisen maalatulle pinnalle.Yksi asia olikin pohjamaalissa yllätys myös Mistö Böördille. Miten ihmeessä mikään maali voi kuivahtaa noin nopeasti ja todellakin tehdä maalattavasta pinnasta karhean tuntuista.





Sitten koitti se odotettu hetki. Molemmat maalipurkit avattiin. Kauniin keltainen värisävy kurkisti purkista. Mutta vielä piti malttaa hetki ja sekoittaa maalit hyvin, pohjia myöden. Mistö Böördillä tämä urakka olikin vähän työteliäämpi, sillä hän sekoitti molempien purkit porakonesekoittimella. Vihdoinkin pensselit kastettiin kaurankeltaiseen maaliin. Maalaustyö oli alkanut.


Missis Böördi maalasi pellavaöljymaalilla sievästi tiukkaan sivellen. Mistö Böördi petrooliöljymaalillaan, niin kuin meinasikin, reilulla maalilla ja kerrasta maaliin. Ensimmäisen maalauspäivän jälkeen Mister Böördin maalausurakka olikin ohi. Sitä vastoin Missis Böördille sopi mainiosti muutama huilipäivä ennen toista maalauskertaa.


Naapurin Tirppa oli seurannut maalauspuuhia kirsikkapuun oksalta. Oma kotimökkikin kaipaisi maalia pintaansa. Karkean lautamökin pintaan kävisi erinomaisesti keittomaali. Sellainen perinteinen maali vaan. Mikäpä ettei, Siispä tuumasta toimeen. Sen helpompaa ja edullisempaa maalia ei enää olekkaan. Niinpä hän pyrähti neiti Sirkkusen maalikauppaan ostamaan homeenestoainetta, perinteistä keltamultaa ja siihen hommaan sopivan pensselin. Ja pikemmin kuin arvammekaan, oli Tirpankin kotimökki puun oksalla pirteän värisenä.
uusi sahapinta: homeenestoaineella pohjustus, maalaus Uula-Keittomaalilla kertaalleen, sävy: 20 Keltamulta




Ja niin Missis ja Mistö Böördi elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Ja niin eleli Tirppakin...ja haaveilee uuden pesän rakentamisesta maalikaupan neiti Sirkkusen kanssa.


Sen pituinen se.
Uula-Petrooliöljymaali ja Uula-Pellavaöljymaali, sävy: 2015 Kaura


Seuraa Uulaa ja Unelmia -blogia!